Valmentajan kanssa tätä pohdittiin ja päätettiin vähän poiketa suunnitelmista.
Sen mukaan jatkettiin treenejä ja vähän dietattiin..
Eilen kuulin ystäväni kautta, että semifinaalin päässeet ovat saaneet jo sähköpostia.. Tottakai tsekkasin nopeesti oman säpöni mutta ei, ei ollut ilmestymyt yhtään uutta mailia.. Kävin läpi kaikki kansiot roskapostia myöten, jos se jostain löytyisi. Piti vain herätä siihen todellisuuteen, että valitettavasti en päässyt mukaan. Tiedän, että jokaisella asialla on tarkoituksensa. Ehkä tälläkin, mutta mikä? Eiköhän se ajan kanssa selviä.
En oikein tiennyt miten asiaan olisi pitänyt reagoida, purskahtaa hysteeriseen itkuun, vuodattaa pari krokotiilin kyyneltä vai kohauttaa vaan olkapäitä? Itseltä löytyy tässäkin taistelutahtoa, periksi ei anneta. Nyt jatketaan sitten normaalisti body fitnekseen treenaten.
Tämä ”pettymys” sai musta vahvemman. Otetaan taas ittee niskasta kiinni, tehdään järkevät suunnitelmat ja lähdetään taas tavoittelemaan uusia ulottuvuuksia.
Nyt vain jatkan ihanan valmennettavani kanssa, laitetaan mun valmentajan kanssa mun suunnitelmat ja ohjelmat uusiksi! Sen jälkeen vain treenaamaan entistä suuremmalla innolla ja tahdon voimalla… Tottakai saan olla ylpeä jo nyt tähän asti tehdyistä ja saavutetuista muutoksista omassa kropassa.
Blogin herätteleminen kuuluu yhdeksi suunnitelmaksi.. ;)
Päivittelen tänne huomenissa tietoa kaikesta, mitä tässä neljän kuukauden aikana edellisen postauksen jälkeen onkaan tapahtunut.
Tässä nyky hetkee.. Kuva otettu 17.4.2015









.jpg)


